Eli patikointia viikko yöttömässä yössä Inarin Muotkalla kera kaksi- ja nelijalkaisten vaellustovereiden.

Monen vuoden haaveet pitemmästä patikoinnista kaukana korkealla pohjoisessa toteutui sitten lopultakin. Ilomantsin kevään räjähtäessä jo kaiken kattavaksi vihreydeksi olikin Muotkan erämaan laidalla vasta kevät saapumassa. Toisin paikoin koivujen silmut olivat vasta puhkeamassa ja toisin paikoin lehdet olivat hiirenkorvalla.

Tuntureiden karu kauneus yllätti. Maasta löytyi paljon kasveja jotka urhean sinnikkäästi taistelevat vaikeissa ja ankarissa olosuhteissa. Niin paljon kasveja jotka vasta olivat aloittamassa kukintansa.

Leimu, reipas retkikoirakokelas ei aluksi oikein keksinyt mistä tässä on kyse. Aluksi seurueemme kolmas koira saikin tämän näkemään punaista heti kun näki valko-ruskeaa. Ensimmäisten päivien aikaan tauot oli jotenkin levotonta tarkkailua kunnes päivien samankaltaisuus ja väsymys sai tilanteen muuttumaan.

On levättävä heti kun siihen on mahdollista olikin oivallus jonka Leimukin keksi. Ja aika reippaana Leimu selvisi ensimmäisestä vaelluksestaan. Reput meinasivat loppuviikosta olla hieman tylsät, mutta kyllä nekin selkään saatiin sitten loppujen lopuksi kuitenkin.

Iloisen ja turvallisen vaellusseuran kanssa tuli reissusta unohtumaton.

Niin paljon avaruutta, kauneutta, tilaa. Rauhaa ja puhtautta. Niin vähän mutta silti niin paljon. Sinne sielusta ja sydämmestä pala jää.

:)