Kuukausi alkaa lähentyä loppuaan vinhaa vautia. Välillä alkaa tuntua kuinka ei ehdi kuin kääntää kalenterin lehden kun jo pian taas uusi ja uusi. Alkaa saada totuudenmukaisen kuvan sanonta kuinka aika alkaa kulua nopeammin mitä vanhemmaksi tulee. Väkisinkin tulee mieleen lapsuuden aikaiset vuodet jotka olivat todella pitkiä ja kesällä paistoi aina aurinko.. No, ehkei nyt ihan aina mutta melkein ainakin.

Lumet sitten sulivatkin niin vauhdilla ettei tullut hankia eikä oikein enää minkäänlaisia hiihtelykelejä. Sukset onkin jo katoksen alla odottamassa kesälomalle menoa ja polkupyörät muine kesäisine tavaroineen on päässyt vuorostaan varastosta ulos. Ensimmäisiä vihreitä versojakin alkaa jo näkyä niin nurmikolla kuin kukkapenkissä. Tuleekohan tämä kaikki nyt taas liian nopeasti? Saas nähdä.

Talvi on odotettu ja nyt sitten on odotus päättynyt. Tuuli ja Retu matkustivat alku viikosta maille vierahille. Matka oli hakijoille pitkä mutta hauska ja he pitivät kovasti Suomen luonnosta. Saa nähdä mitä isä ja tytär saavat aikaan lähinnä villisikojen parissa. Kaikkea hyvää ja pitkää elämää Retulle-vaarille ja Tuulille uuteen kotimaahan.