Soidinahon Mosku

Visiitti synnyinseuduille oli virkistävä pitkästä aikaa. Metsään emme ehtineet kuin yhden pikaisen pyrähdyksen verran. Mosku on kasvanut jo isoksi. Pentumaisuutta on vielä luonteessa ja paljon Mosku muistuttaa eleiltään siskopuoltaan Minniä. Komea poika on Moskusta kasvanut! :)

Minni pääsi äippänsä Saran kanssa juoksemaan ja kyllä siinä olikin vauhtia! Hyvin äiti ja tytär tuli keskenään toimeen. Sara on vain päässyt pulskistumaan "mamman" hoivissa. :( Onkin ajatus tuoda Sara talveksi Ilomantsiin. Josko vielä päästäisiin karhun jäljille ja kunhan lumi tulee kunnolla maahan niin valjakkoon vetämään.

Maran kanssa päästiin lumen tultua alkuviikosta jäljestämään kahtena päivänä kuumaa karhunjälkeä. Mara on kuin juna kun pääsee jäljille. Poika mennä porskuttaa jälkeä ja jos eksyy jäljeltä palaa oma-aloitteisesti takaisin. Into on kova! Ja kiinnostuksen lisäksi on jäljestäminen Maran vahvuus. Ongelma meinaa olla kuinka saa Maran pois jäljeltä ja metsästä. Erinomaisesti ajettujen jälkien jälkeen oli ajatus kuinka tähän on nyt hyvä lopettaa tältä syksyltä ja jatkaa ensi vuonna kunhan Mara on vanhempi ja keittyneenpi..

Toisin kuitenkin kävi. Perjantaina lähdin juoksuttamaan Maraa tyhjään maastoon. Ihan vain jaloitellakseni koiraa. Mara teki hakulenkkiä ja päästyämme rajalinjalle tämä otti ilmavainun ja suunnan vanhempaan metsään. N. 250m:n päästä alkoi haukku ja hämmästys oli suuren suuri mitä sieltä haukusta löytyi!

Muurahaispesä jossa näkyi tumma suuaukko.. Karhun pesä ja nalle siellä nukkumassa. Kutsuin lisävoimia paikalle ja siinä sitten arvailtiin onko nalle pesässä. Pesästä kuului murinaa sekä sieltä nousi höyryä. Pari tuntia tutkittuamme asiaa Maran haukkuessa pesää päätimme jättää nallen nukkumaan. Seuraavan päivän tarkistuksessa havaittiin että pesän asukas oli poistunut rauhallisempaan nukkumispaikkaan. Nalle oli 13cm jäljen omaava.

Martsa on nyt 8kk vanha. Pesään haukuttu karhu oli Maran 9. karhukontakti (tuoreet jäljet+näkökarhut+pesä). Pentu on osoittanut kovaa kiinnostusta nallea kohtaan ilman havaittavaa pelkoa. Tähän on nyt hyvä jättää tämän syksyn nallen nuuskuttelut. :)

Yksi hirvilupa 3:sta on jäljellä ja jää nähtäväksi saadaanko omille koirille kaatoa. Minni ainakin laittaa parastaan hirvien haukkumisen suhteen niin haukkkuajan kuin työskentelymatkojenkin suhteen. Eli ei ainakaan siitä ole kiinni kaadon saaminen..

Leimun juoksu on alkanut ja ensi viikolla matkaamme kohti sulholaa. Alkaakin jännitys onko meillä joulun aikaan pieniä porokoiria. :)