Ei meinaa enää pysyä vauhdissa mukana. Kesä alkaa lähestyä huimaa vauhtia. Muutaman päivän saimmekin jo nauttia aurinkoisen keväisistä päivistä lumipeitteen vajuessa silmissä. Eilen alkoi tuiskuttaa ja maa on peittynyt taas uuden puhtaan lumen alle.

Sampo perheensä kera kävi luonamme sunnuntaina. Kylläpä oli kasvanut siitä kun ollaan viimeksi nähty. Mahtava turkki puoliksi jo kesäiseen malliin vaíhtuneena ja omalle luonteelle uskollisena Sampo vain tuli ja leikit alkoi suunnilleen siitä mihin ne viimeksi Sotkamossa jäivät.

Äitin ja pojan hellä hetki:

Sampo, kaunis ja iloinen nuori herra. Luonteeltaan avoin ja puhtaan rehellinen.

Etsi kuvasta kolme koiraa..

Vieraiden lähdettyä suuntasimme pois keskustasta. Päätin käydä Minnin ja Leimun kanssa rannalla ihailemassa maisemia auringon paistaessa kauniisti.

Tutkailtuaan kiveä Minni suuntasi matkansa jäälle. Käveli vähän matkaa rannasta pois päin ja tipahti uenavantoon! Mutta onneksi Minni sai pian kestävää jäätä tassujensa alle ja pääsi ponkaisemaan ylös. Kyllä säikähdin! Sekunnin aikana ehtii monta monituista ajatusta käymään mielessä. Suurin li tietysti se kuinkakohan nyt menetän tämän nuoren ja niin mieluisan koiran. Ylös päästyään Minni laukkasi häntä suorana rantaan ja alkoi hillitön piehtaroiminen lumessa.

Illalla palattuamme kotiin pesimme Minnin Sinin kanssa uudelleen lämpimällä vedellä. Minni astuu näyttelyareenalle sunnuntaina Sinin esittämänä joten olihan turkki pestävä puhtaaksi koitosta varten.