Vaikka kesän aikaan tapahtunut paljonkin on kirjoittelut ollut vähemmällä huomiolla. Lähinnä ajan puutteen takia. Teimme pienen retken Kuhmon Jonkerinsalolle ja tutustuimme hiidenporttiin. Näimme pienen lumikkoemon poikanen suussa tien yli loikkimassa ja kaksi hieman isompaa kaveria jotka laukkasivat auton edestä vauhdilla. Jälkimmäisessä tilanteessa tien ylittivät kaksi kunnioitettavaa metsänkuningasta.. Hienoja hetkiä taasen.

Töiden osalta kesä on ollut kiireinen ja haasteellinen. Kotona paljon kaikkea tehtävää ja ja vaikka mitä. Pitkän pähkäilyn jälkeen auton keula kääntyi kohti pohjoista pidemmän vapaan alkaessa. Kainuun kotoisat maisemat ottivat juurillaan piipahtavan vastaan aina kuin ennenkin. Ja siitä olikin hyvä jatkaa matkaa kohti pohjoista hiljaisen kansan saattelemana.

Kuusamon petokeskus jäi viime kesänä käymättä ja puutteen aioimme korjata nyt heti alku matkasta. Petokeskuksen tienhaarassa oli liftari jonka kyytiin ottamista mietimme auton ollessa alkumatkasta vielä järjestyksessä. Päätimme ottaa liftaajan kyytiin jos tämä olisi vielä tienhaarassa jatkaessamme matkaamme. Mutta ensin petoja katselemaan.

Keskuksessa oli kuusi karhua. Eri ikäisiä uroksia ja naaraita. Isoksi kasvaa karhut tarhassa. Mutta niin kovin paljon eläimet alkoi säälittää. Jotenkin niiden silmät ja ilme jäivät pitkäksi aikaa kummittelemaan ajatuksiin. Jotenkin vain tuli mieleen kuinka näiden eläinten paikka olisi metsässä eikä häkeissä ihmisten katseltavina. :(

Keskuksessa oli myös Mikko-kettu joka nousi päiväuniltaan oppaan kutsuessa sitä.

Ainut ahma-naaras oli myös unillaan. Ahma oli tullut Kiteen eläinpuistosta. Keskusessa oli myös neljä ilvestä ja muutama poro. Mielenkiintoisia nähdä ja kuvata, mutta jotenkin jäi huono mieli vierailusta. Luonnon eläimet tarhassa ei ole mikään mieltä ylentävin kokemus.

Matkan jatkuessa kohti pohjoista ukkonen alkoi saavuttaa meitä. Evästely hetki kiutankönkäällä päättyi hetkeä ennen kaatosadetta ja ukkosen päälle tuloa. Kanjonikierroskin siirrettiin seuraavaan kertaan ukkosen takia. Ennen Kemijoen keskustaa pysähdyimme tutkimaan näköalatornia näköaloineen. Itse en korkeanpaikan kammoisena päässyt edes toiselle tasanteelle joten Markon kuvien perusteella täytyi luoda mielikuva näköaloista sieltä ylimmältä tasolta. Tornista avautui näkymät yli Kemijoen. Pilvet alkavat lähentyä kuta ylemmäs pääsemme.

Ajelimme kohti Pyhä-Luostoa. Jotenkin hiihtokeskukset tuntureilla yllättivät uudestaan. Rakennuksia, tyhjiä hissejä, laskettelurinteitä yms. Ei siinä silmä ja sielu lepää..

Luoston läheisyydessä aioimme kuitenkin yöpyä ja Itäräkissä majoittuimmekin teltassa. Löysimme veneenlaskupaikan jossa oli kota kaikilla mukavuuksilla. Paikalla oli myös paikallisia asukkaita kalalla. "Vaatimaton" lottovoittaja kertoi rikastumisestaan voiton ja pörssisijoitusten avulla. Siitä kuinka paljon hänellä on metsää ja varallisuutta. Kuinka on elämä sujunut ja kuinka mitä ja missä. Sitä ja tätä. Toivotteli ensi kesänä kyläilemään luokseen jne. Mieleen nousi ajatuksia monenlaisia. Jotenkin lottovoittaja tuntui yksinäiseltä. En tiedä.

Aamulla jatkaessamme matkaa pongaamme nuoren hirven taimikolla. Palaamme takaisin ja pitkän tovin saamme jutella otukselle. Kuinkahan mahtaa tälle käydä metsästyksen alkaessa..

Matka jatkui kohti Sodankylää ja kuinka ollakkaan sama liftari on tien varrella! Nyt pysähdymme ja nopeasti poika nakkaa rinkan takakonttiin. Englanniksi kommunikonti on valitettavasti lähinnä ymmärtämis puolella, mutta silti saamme vaihdettua ajatuksia.

Roma oli jotain muuta kuin mitä edellisen illan lottovoittaja. Hän oli matkustanut jo 3 viikkoa liftaamalla balkanian maissa ja siitä sattumusten kautta tullut Suomeen. Kolmessa päivässä matka Helsingistä Sodankylään tuntui uskomattomalta. Roma on matkustellut paljon ja hän kertoi kuinka mieluummin vaihtaa rahan+työn kesäisin matkusteluun. Paras ystävä oli hänen rinkkansa ja jotenkin ei voinut muuta kuin ihailla rohkeaa matkaajaa. Kävimme Urho Kekkosen kansallispuistossa ja kaikille meille vierailu oli erittäin antoisa! Pysähdyimme kuvaamaan poroja ja keittelemään kahvia (ja teetä). Iloisesti ja eloisasti Roma kertoi elämästään ja ymmärsimme minkä ymmärsimme.

Inarissa Siida Saamelaismuseolla tiemme Roman kanssa erosivat hänen jatkaessa matkaa ehkä Ruotsia/Norjaa kohden. Iloisesti vilkuttaen hän jatkoi matkaansa meidän mennessä tutustumaan mielenkiintoiseen museoon. 2,5-3h olimme museossa ja ihan meinas pää olla pökkerössä pois lähtiessä. Niin paljon kaikkea mielenkiintoista ja museon edessä vielä Lapinporokoira patsas. Museo vierailu oli erittäin antoisa.

Kansallispuistosta ja museosta väsyneenä jäimme Inariin yöksi. Ilma oli viilentynyt Kuusamon ajoista jo siinä määrin, että kalsarit villapaitojen kera ei tuntunut enää ollenkaan liioittelulta. Vuokrasimme pienen vaatimattoman mökin Muttusjärven rannalta. Mietimme päivän tapahtumia ja sitä mitä meille kerrotaan kahden niinkin erilaisen ihmisen tapaamisen merkeissä.. Yksinäinen lottovoittaja ja iloinen tyhjätasku..

Aamulla herätessäni oli aivan kamala päänsärky ilonani. Tablettia alas ja matka jatkui ylös päin kohti Utsjokea ja Norjaa. Päämäränämme oli Nuorgam ja Utsjoen kohdalta päätimme vilahtaa Norjan puolella. Puuttomat tunturinlaet ja lumen laikuttamat huiput Norjan puolella siinsivät ympärillämme. Kovin pitkälle emme malttaneet Norjan puolella ajaa vaan käännyimme takaisin. Tenojoen leveys ja suuruus oli hämmentävää..

Utsjoelta ajelimme kohti Nuorgamia. Päänsäkyni alkoi saada suuremman mittakaavan ja tuntui kuinka olo oli aivan kuumeinenkin. Markoa vaivannut vatsakipu palasi uudella ryminällä päälle ja matka Tenojokea myötäillen ei ollut kauniista näköaloista huolimatta mikään mieluisin. Matka tuntui loputtomalta. Hikoilutti ja päätä särki toisen torkkuessa puolitokkurassa. Tie oli mutkainen ja kapea autojen tullessa vauhdilla vastaan..

Olimme jo kotona katsoneet Skaidijärven polun tuntureilla Nuorgamissa. Polku meni Skaidijärven rantaan jossa oli kota. Polulta hienot näköalat satojen kilometrien päähän. Ajoimme polun päähän p-paikalle ja raivoisa tuuli viuhui ympärillämme. Kuumeisena ja vatsakipuisena päätimme levätä ja miettiä sitten tunturipolkua uudemman kerran. Auto muuntui lepopaikaksi ja kaksi tuntia nukuimmekin.

Levättyämme päätimme lähteä polulle. Näkymät olivat kyllä kauniit ja puuton tunturinhuippu häkellyttävä. Skaidijärven kodalla olimme monta tuntia evästellen ja veistellen puisia muistoja lapsille. Kahvit jäi autolle ja keitimme sitten koivulehti teetä joka olikin oikeastaan oikein hyvää. Polulle juuttunut mönkijä-mies sai meidät tunturi tuulen armoille ulos ja saatuamme moönkkärin irti jatkoimme matkaa.

Löysimme hauskan kivisen veneen. Laitoimme omat kivet veneeseen ja ihastelimme hienoa keksitöä. Ei ole vaatinut rahaa ja luonnonvarojen tuhlaamista. Kekseliäisyys ja tekeminen on ollut vain rajana idealle! :) Vaikka tunturien henget laittoikin meidät koetukselle ennen pientä polun tutkimista tuntui sekin oikeutetulta. Ei täällä ihan aina mennä ja tulla sinne minne huvittaa ihan miten vain..

Palasimme Inariin  yöksi hyväksi havaittuun automajoitukseen. Aamulla kotimatka alkoi ensin koti Kainuuta ja siitä yön jälkeen kohti Pohjois-Karjalaa. Inariin jäi iso palanen sydäntä ja Lappi valloitti omalla voimallaan. Ensi kesän matkat ja haaveet elämästä kun "tulemme isoksi" tulivat puheeksi uudestaan ja uudestaan. Lappiin on päästävä uudestaan..

Vaikka matka päätöksen teko oli vaikea oli se sitten kuitenkin erittäin antoisa! :)