Lunta odotellessa lintujen ruokinta aloitettiin jo hyvissä ajoin. Ennen emme ole ruokintaa aloittaneet koska se on niin vastuullista puuhaa. Kerran aloittaa niin koko talvi muistettava. Sikäli hupaisaa, mutta totta. Koirat ja pupu(t) on sen verran jo rutinoitua hoidettavaa ettei sitä enää edes ajattele. Linnut vaatii hieman enemmän panostusta, mutta haaste on nyt otettu vastaan. Ja melkoinen vipinä lintulaudalla ja talimakkaran luona onkin.

Kaipailemani talvi tulikin lisästen kera. Lunta myrskyn saattelemana tuli jo riittävästi minun tarpeisiin. Kelkkailu kausi on avattu ja lumisessa metsässä kaahlailu on tehokasta liikuntaa. Tänään reippailimmekin kulkusten helkkäessä. Reki on jossakin muussa talossa jo etsitty käyttöön. Meidän koiravetoinen reki odottaa vielä vetäjiään. Retun morsio on saanut Retun aatokset muualle ja Minnin alkanut juoksu antaa myös omat esteet isä-tytär valjakolle. No, onhan tätä talvea..

Soidinahon Mimmi on vieraillut Retun luona "tosi tarkoituksella" ja pentuja odotellaan syntyväksi ensi vuoden puolella.

Lempikin sai poikaystävän itselleen. Pupu joka nopeasti sai nimekseen Sulo jäi yllättäen leskeksi entisen kumppanin joutuessa perheen koiran kanssa leikkiin.. Sulo on kyllä tosin leikattu versio joten pikkuisia suloisia lempiläisiä ei tältä pariskunnalta ole odotettavissa.

Minnin juoksu alkoi hieman odotettua aikaisemmin, mutta eipä siihen paljoa voi vaikuttaa. Viikonloppuna ajelemme pohjoiseen sulholaan. Minni astutetaan Venäjäntuonti uroksella Baykal. Baykal haukkuu hirveä, karhua ja ilvestä. Kuvia sulhosta ei vielä ole mistä laitella esille.

Minni nauttii puhtaan valkoisessa lumessa pyörimisestä lenkkeilyn jälkeen..

Leimu-lepakkokorvan lapsuus alkaa olla historiaa ensimmäisen juoksun myötä. Tammikuussa on tarkoitus mennä käymään näyttelyssä kuulemaan minkä arvostelun lepakkokorvainen formulakoira saa. :)