Soidinahon kenneliin odotetaan syntyväksi pentuja toukokuun alussa.

"Kalevalan alussa Ilmatar laskeutuu mereen. Hän alkaa odottaa jälkeläistä ja ajelehtii vuosia ympäriinsä. Sotka tekee pesän Ilmattaren polvelle ja maa, taivas, aurinko, kuu, tähdet ja pilvet muodostuvat rikki menneistä sotkan munista. Ilmatar synnyttää mahtavan tietäjän Väinämöisen, josta tulee Kalevalan kansan johtohahmo."

Yhdistelmä KoiraNetissä

Uros: Retu FIN11137/02

Narttu: Evenki Sara FIN21163/04

Linkki Sarkkulin omille sivuille

Lisäksi Sara on käynyt syksyllä -06 ketjukarhukokeessa josta tämä sai 54 pistettä.

Odotamme yhdistelmästä suurriistaan painottuvia koiria suvun käyttönäyttöjen perusteella.

Kuvia:

Retu:

Pennut:

Mielikki, metsän valtiatar

Tapiolan emäntänä häärii Mielikki. Metsän emäntä on tarkka ja taloudellinen. Saita hän ei missään tapauksessa ole, vaan avaa mielellään avaran aittansa ovet pyytäjälle. Mutta hän tietää koko ajan karjansa tarkan määrän, varastojensa sisällön ja sienten ja marjojen vuotuisen sadon.

Mielikki näyttäytyy ihmiselle harvoin, ja silloin kun hän sen tekee, hän usein huvikseen vetäisee ylleen Tapion harmaan naavaturkin ja -hatun. Katsojan silmissä kuusikossa käyskentelee höperö vanha ukko, joka itsekseen supatellen laskee mättäitten marjoja. Ihminen ei voi tietää, että metsän ylväs emäntä siinä arvioi tulevaa mustikkasatoa.

Mielikki on taitava parantaja. Hän hoitaa ansoihin jääneet käpälät ja tassut, pesästä pudonneet linnunpoikaset ja metsokukkojen taisteluhaavat. Metsän parantavat kasvit emäntä kerää huolellisesti talteen apteekkiinsa, ja niinpä hänellä on sopivia rohtoja myös ihmisten vaivoihin, jos joku vain keksii käydä pyytämässä. Mielikin käyttämiä kasveja ovat mm. kanerva ja kataja.

Pienriistan pyytäjän, sienestäjän ja marjastajan kannattaa olla metsän emännän mieleen ja lausua metsään mennessään: "Siniviitta, viidan eukko, / mieluinen metsän emäntä! / Anna tie, avaa portti / minun metsällä käydessäni.

Tellervo

Osmotar

Osmotar oluen seppä sekä juoksi jotta joutu, selvälle meren selälle, ulapalle aukialle : täällä miehet miekoin lyö, orihit tasoin panovi. Juoksi kuona konnan suusta, kino ilkiän kiuasta, vahti vankan sieraimista. Osmotar oluen seppä, koprin kuonoa kokovi, käsivaattien varusti. Joka juoksi konnan suusta, siitä kanto kaljahansa, Osmonen oluen seppä."

Oluen syntysanojen mukaan Osmotar tai vastaavan niminen henkilö, ilmeisesti jumaluus, on luonut ensimmäisen oluen. Osmotar hieroi käsiään, jolloin syntyi eläimiä, kuten orava, kettu tai näätä. Osmotar lähetti eläimet hakemaan tarpeita olutta varten. Eläimet hakivat tarpeita, kuten palkoheinää, käpyjä tai mettä. Olut ei kuitenkaan alkanut käydä. Apuri-eläin toi sitten kuolaa, jota valui tappelevien eläinten suusta, ja sen avulla olut vihdoin alkoi käydä.

Sampo

Sampo on ihmeellinen, rikkauksia tekevä mylly.

Sammon Takojat

Laittoi tuulet lietsomahan, väkipuuskat vääntämähän.

Lietsoi tuulet löyhytteli: itä lietsoi, lietsoi länsi, etelä enemmän lietsoi, pohjanen kovin porotti. Lietsoi päivän, lietsoi toisen, lietsoi kohta kolmannenki: tuli tuiski ikkunasta, säkehet ovesta säykkyi, tomu nousi taivahalle, savu pilvihin sakeni.

Se on seppo Ilmarinen päivän kolmannen perästä kallistihe katsomahan ahjonsa alaista puolta: näki sammon syntyväksi, kirjokannen kasvavaksi.

Siitä seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, takoa taputtelevi, lyöä lynnähyttelevi. Takoi sammon taitavasti: laitahan on jauhomyllyn, toisehen on suolamyllyn, rahamyllyn kolmantehen.

Siitä jauhoi uusi sampo, kirjokansi kiikutteli,
jauhoi purnun puhtehessa: yhen purnun syötäviä,
toisen jauhoi myötäviä, kolmannen kotipitoja

 

 

Tuulikki

"Metsän tyttö, mielineiti,

Tuulikki, tytär Tapion!

Aja vilja vieremille,

auke'immille ahoille!

Kun lie jäykkä juoksullehen

eli laiska laukallehen,

ota vitsa viiakosta,

koivu korven notkelmosta,

jolla kutkutat kuvetta

sekä kaivat kainaloita!

Anna juosta joutuisasti,

vikevästi viiletellä,

miehen etsivän etehen,

aina käyvän askelille!