Pienen hetken oli hieman pakkasta ja hartaasti odotin talven saapumista. Hartaasti huomatakseni vain kuinka paljon sitä vesisadetta vielä tälle vuodelle riittää. Hieman pääsin kuitenkin ikuistamaan jäätynyttä metsää. Heijastava pinta on jäätynyt ja kauniit jään kuviot ovat tilalla.

Talven kaipuu palauttaa kainuun siniset vaarat mieleen ja sen kuinka Hyrynsalmi lumisimpana paikkakuntana usein on. Parppeinpirtin maisemat tuo hieman lievennystä kotiseutujen ikävään. Jos minusta tuntuu sateen keskellä tältä miltä tuntuu niistä etelän ihmisistä joilla talvea ei ole ollenkaan?

Kaukana jossakin siintää haavemaa. Mikä lienee ja missä? Hyvä on nyt ja tässä, uudessa kodissa alkaa olla valmista ja tietynlainen seesteisyys on pienin askelin lähestymässä meitä. Pimeys tuo omanlaisen huokaisu hetken elämään. Jotenkin tänä syksynä olen nauttinut eritoten pimeydestä. Ei sillä ettenkä valosta välittäisi vaan siksi kuinka pimeässä ilman ainaisia katuvaloa näkee kaikki ne valot joita taivaalla on. Kuu ja tähdet. Silloin kun ne näkyy on katse ylös taivaisiin pimeässä reippaillessa. Sateella se kaikki vähäinenkin valo imeytyy jonnekin..Vaan aina valostuu uudelleen ennemmin tai myöhemmin.

Syksyn sato alkaa olla kerätty talteen. Nyt nautitaan ja makustellaan. Mietitään vieläkö jostakin jotain vai onko kaikki tälle erää tässä. Molempi on parempi ja aikanaan nähdään vieläkö oli ja mitä..

Dramaattista valoa välillä. Myrsykyinen tuuli kuljettaa pilviä valtavalla vauhdilla. Koskaan ei tiedä milloin sataa ja milloin paistaa..

Lunta ikävöin ja kasteisia hämähäkin seittejä kuvailen. Aina ei ihan kaikki mene ihan putkeen.. :)