Ajatus kadenkeskisestä joulusta kotona ilman lapsia oli yhtäkuin mahdoton yhtälö. Saadaksemme etäisyyttä arkeen askareineen lähdimmekin jouluksi pois kotoa. Saarenmaa on kiehtonut mieltä kauan kuitenkin lähinnä kesämatkailun merkeissä. Joulu kaksin sai kuitenkin aikaistamaan matkasuunnitelmia.
Matka satamaan oli pitkä ja ryydyttävä. Yöllä lähtenyt kuljetus pitkine taukoineen ei lepoa suonut. Aatonaaton ruuhka näkyi myös laivalla ja ainakin äkkiä meno näytti hurjankin vauhdikkaalta. Raivoava myrsky ei myöskään jäänyt näkemättä. Epäilimmehän hetken pääsemmekö edes merelle. Aallot nousivat merellä korkealle ja ihmiset aluksella kävelivät enemmän ja vähemmän kallellaan..
Tallinnan satamasta matka jatkui pienoisella linja-autolla koti Virtsua jossa odotti taas lauttakyyti Muhun saarelle. Matkauupumus alkoi jo vaivata siinä määrin ettei enää pienet heitot ahtaine istuimineen haitanneet. Lautalla linja-auto ajettiin autokannelle ja matkan ajaksi matkustajien oli noustava ylenpiin kerroksiin. Aatonaatto näkyi myös saarelle menevässä liikenteessä. Saarenmaan ja Muhun asukkaista suuri osa käy mantereella ja jopa Suomessa asti töissä. Joulu saa asukkaat palaamaan kotimaisemiin sukulaisten luo. Muhun satamasta matka jatkui kohti Kuresaarta joka on Saarenmaan ainut kaupunki ollen myös saaren "pääpaikka".
Matka Muhusta Kuresaareen kesti vielä pari tuntia ja uteliaisuuden vallassa ikkunasta pimeyttä kurkkien matkasimme sen. Valoja oli harvakseltaan uuden tien kulkiessa asumattomien taipaleiden läpi. Viimein 20.00 kieppeillä olimme päämäärässämme. Väsyneenä ja hieman ylikierroksilla syömään ja polskuttelemaan matkasta väsyneitä lihaksia vetreimmiksi.
Aatto aamun kajastus lupaili aurinkoakin ja uteliaat askeleet vie kohti Kuresaaren kivikaupunkia. Kiviset talot kiviaitoineen ja mukulakivisten katujen kera loivat erilaisen ympäristön johon olemme kotipuolessa tottuneet. Kävely mukulakivikaduilla nähtävyyksien kera sai useamman kuin kerran osoittelemaan katsomis kehoituksen kera. Lunta Kuresaaressa ei ollut lainkaan ja ilma oudon leudon tuntuinen. Ekalla reissulla kurkimme linnanmuuri tunneleihin uskaltautumatta kuitenkaan sisäpuolelle. Päivittäiset hemmotteluhoidot kylpylässä loivat myös aikataulua jonka mukaan päiväohjelma oli mukautettava.
Piispanlinna joka Kuresaaressa on nykyään museo. Linnan tutkiminen sisältä jäi toiseen reissuun museon ollessa suljettu, mutta sisäpihat tunneleineen loi mielikuvia joita varmaan monella on keskiaikaa kuvaavien elokuvien jäljiltä. Mielikuvituksissa raudoitettujen kavioiden kopse kivisiä kujia vasten oli miltei kuultavissa linnanneitojen kulkiessa pitkissä mekoissaan sisäpihoilla.. Mielenkiintoinen paikka.
Piispanlinnalta pääsikin merenlahdelle jossa kesäisin on vilkas uimaranta turisteineen ja paikallisine asukkaineen. Nyt kiviset kiipeilypaikat, pukukopit ja kirkkaan sininen huussirakennus olivat kaikessa rauhassa hiljaisella rannalla. Lahdukkaan oli keräytynyt paljon vesilintuja. Meillekin niin tuttu joutsen kajautteli ilmoille tuttua lauluaan jonka mieli niin mieluusti yhdistää kevääseen. Nyt jouluna olimme siellä missä joutsenet laulaa..
Saarenmaa on merestä noussut maa. Saaria on ollut alussa useampi, mutta aikaa myöten maa on noussut merenrannan siirtyen kauemmas yhdistäen saaret yhdeksi isoksi saareksi. Meren rantoja myötäilee useassa paikassa kaisla- ja katajanummet.
Kuresaaressa on yksi ehjänä säilynyt tuulimylly johon on perustettu ravintola.
Paluumatkalla saimme oppaalta seikkaperäisen ja mielenkiintoisen selostuksen Saarenmaasta ihmisineen, tapoineen ja eläimineen. Matkasimme linja-autolla kohti Muhun lauttasatamaa aurinkoisessa säässä. Uusia kokemuksia ja paljon näkemistä. Kukoistuksessaan saari on kuitenkin kesällä ja mielen pohjalle jää itämään ajatus uudesta matkasta. Kuitenkin niin, että aktiivisempaa tekemistä on enemmän kuin mitä ensimmäisellä matkallamme.
Auringon laskeutuessa horisontin taakse jää hyvästit Saarenmaalle ja joululle 2008. Mitähän seuraava vuosi tuo tullessaan?
Uuden vuoden aattona nousi taasen voimakas myrsky tuuli. Ajatuksemme nuotioetkestä pimenevässä illassa oli jalo ja lämmin todelisuuden ollessa hieman viimaisa. Teimme ison nuotion joka tavallisuudessa olisi lämmittänyt erinomaisesti laavun edustan penkkeineen. Voimakas tuuli pani parastaan lämmön mennessä sen mukana niin, että ihan vei kohtuullisesti aikaa saada edes yhdet makkarat nihkeän lämpimäksi.
Voimakas tuuli katkoi sähköjä ja loppuvuoden viimeinen ilta vietettiinkin tunnelmallisesti kynttilän valossa.
Uusi Vuosi uusine tapahtumineen on alkanut. Reki on otettu käyttöön hetkeksi. Kohtahan Minnin mahdollinen raskaus on niin pitkällä ettei ajelut ole järkeviä. Suksillakin on yksi lenkki metsään tehty todetaksemme kuinka puolikan varvikot on näkyvissä ja lumista reittiä saa etsimällä etsiä. Hiihtoharrastusta silmällä pitäen toivoisi hieman lisää lunta.
Avoimin ja valoisin mielin kohti alkavaa vuotta hieman mennyttä muistellen. :)
Kommentit