1885389.jpg

Soidinahon Mielikki, AVO3 51p. Laikojen lintu SM 3. sija.

Viikon takainen koe käynti antoi uskoa ja intoa startata Laikojen lintu SM kisoihin. Uskon, luotan ja nyt jo tiedänkin, että kyllä koira hakee ja haukkuu jos vain Tapio metsän isäntä emäntineen antaa lintuja eteemme.

Kellon soidessa heti 03.00 jälkeen aamupimeässä jännitys vatsassa tavaroita pakkamaan. Lieksaa kohden ajellessa ehti mielessä risteillä monenlaisia ajatuksia. Iloinen mieli jo pelkästään siitä, että pitkästä aikaa näen tuttuja joita matkan varrella on tullut. Hämärät tunnelmat kisapaikalla agrekaattien ryskyttäessä energiaa on omiaan lisäämään tunnelmaa. Aloituspuheiden ja viirin noston myötä pääsemme maastoon.

Maastoudumme puu-auton tehdessä kuormaa vieressämme. Liejuisesta moton jäljestä löydämme tuomarin ja oppaan kanssa edellisen yön karhun jäljet. Oppaamme mittaa jäljen noin 12cm leveäksi. Karhulla on ollut matka läheiseen ohrapeltoon johon menee ihan polkukin. Maanantainen karhuhaukku kiihkoineen on Minnin mielessä ja erän alku häiriintyy alussa näitä otson tuoksuja tutkiessa. Saamme kuitenkin osoitettua kuinka nyt tällä kertaa on linnun vuoro ja matka jatkuu.

Aikamme etsittyä kuulemme lintujen ääniä. Minni paikalle ja haukku alkaa. Haukku kestää 3 min ja Minni tulee käymään meidän luona. Koira lähtee kuitenkin takaisin samaan paikkaan ja haukku alkaa heläjämään. Nopeus on parantunut huimasti viikon takaisesta haukkukokeesta ja 10 minuutin jälkeen ryhmämme lähtee paikalle.

Siellä koivun alla Minni muikeana haukkuu, häntä pyörii ja iloinen on mieli. Tuolla, tuolla, tuolla. Itse mietin onko tyhjä puu? Kuinka voi kestää ryhmämme lähenemisen? Vaan kyllä siellä koppelo vain olla nakottaa. Karkko ja koira perään josta kuitenkin palaa aika nopeasti.

Erä jatkuu lintujen etsinnällä. Ja niitähän etsittiinkin. Minni haki ja haki. Nuuski hajuja jotka sade painoi alemmas ja alemmas maahan vaan kun ei niin ei. Jonnekin oli linnut kaikonneet, kauas tai ainakin hyvään piiloon. Kanahaukkaa huutelee väliin johon närhet vihaisesti vastaavat. Osittain onkin parempi pysyä piilossa..Ei tee teeren mieli haukan ruuaksi..

Hienosta hausta huolimatta lintuja haukuttavaksi ei löytynyt. Erän lähestyessä loppua muutama lensi koiran ollessa toisaalla. Jänis sai osakseen muutaman ulahduksen vaan hienosti kutsusta tuli pois sieltä. Huh.. Ja yksi teeri lensi tuomarin viereiseen puuhun minnin ollessa hakemassa kaukana. Ryhmän liikahdus karkotti myös tämän linnun.

Siinähän sitä oli neljälle tunnille tapahtumia. Sade alkoi laantua muuttuakseen kauniiksi auringon paisteeksi. Palatessamme pääpaikkaan näimme suuren hakkuu-auken keskellä olevassa puussa parven teeriä osan ollessa metsän laidan puiden latvassa. Kyllähän metsä meille taas näytti.. Siinähän kävelimme ja kävelimme. Siitäs saimme, ihan nauratti. :)

Hyvillä mielin kotiin ja aamulla juhlistimme vapaa päiväämme metsän merkeissä. Ensimmäiset hirvihaukut 1h ja 1,5h:n merkeissä saatiin Minnin kanssa mutta sepä onkin jo sitten aivan toinen tarina. :)