16.3.07
Yö - Oikee enkeli
Vaiti on,
hän pimeässä miettii tulevaa.
Niin voimaton
on tuuli joka purtta kuljettaa.
Hän joka päivä toivoo että saisi eksymään
tuon erään joka varmasti saa kaiken särkymään.
Vaiti on,
on pimeässä aikaa itselleen.
Suunnaton,
tuska joka maalaa sydämeen.
Hän päivät raataa töissä, tekee mitä pyydetään
ja iltaisin tuo vaatii ihmeitä ei vähempää.
kertosäe:
Unelmissaan uskoo että joskus lentää pois,
kunpa höyhenensä siipiin pian liimata hän vois.
Unelmissaan tietää et on oikee enkeli,
mutta eksyi reitillänsä ja väärän valitsi.
Totuuden tietää, vain se on tärkeää.
Katselee
kun nukkuu pahan alku juurineen.
Katselee
ja tietää, tuo on väärä ihminen.
Kun ymmärrä ei miksei tyytyväinen ole hän,
ei ymmärrä et kahlinnut on toisen elämän.
28.2.2007
Pilvestä pälveen
Tulin tunturiin tuiskuun ja tuuleen
ilomieli nousi heti mun huuleen.
Jotain kaipuuta täältä mä itselleni hain
omaa rauhaa, avaruuttaa mä sisälleni sain
Vai onko se ääni mun sisimmän
mitä täällä tunturissa kuulla mä saan.
On hiljaisuus ja rauha mi mieleni avaa
itseäni, sisintäni kohtaamaan.
Minä lennän ja liidän ja mieleni virtaa
kun katselen tunturin luontoäidin helmaa.
Alas astunko pilvistä pälvelle maan
karun kaunista maisemaa katselemaan.
Yllättäen pilvet väistyy
aurinko esiin pistäytyy.
Loistaa valo, auringon kajo
syvälle kulkijan sydämeen.
****
Valeminä
En ole sitä miltä näytän
ebkä, se jonka kieltä käytän
Olen se, mikä minulle on ollut helpointa
miksi minun on toivottu tulevan
ja mitä minun on toivottu olevan.
Olen kuori, persoonaton kylmä kuori
jonka olemus on kuin jäävuori
Sisälle jääneet ovat tunteet omat
sillä mielyttäjän kasvothan ovat somat
Kun kerran kuljin itseltäni hukassa
en tiennyt, mitä tarvitsein, mitä tunsin
En tajunnnut kuka oli minun kuvussa
ja kuka minun puvussa
(Pentti Nikodemus)
--------------------------------------------------------------------------------------------------------
9.2.2007
"Ja tuli syvä äänettömyys"
Se on alkanut
tämä meluisa, viiltävä hiljaisuus
kun mikään huuto
ei mene perille
etsivä ei löydä
kysyjä ei saa vastausta.
Ei auta huuto
ei herjaus
ei nöyrin anelu
ei nyrkinisku
ja nekin jotka luulivat
osaavansa tien
ovat eksyksissä.
Nyt on herkistettävä
kaikki aistit.
Viestit niin kaukaa
niin heikkoja.
Siepaleita
jotka voivat koota vain
ikävästä raskaat sielut
mielet kivusta murtuneet.
(Maaria Leinonen)
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
5.2.2007
Niin ymmälläni -
Olenko kiertänyt kehää
eksyksissä
ja palaamassa jälkiäni
takaisin jonnekin
johonkin
jonka jätin kauan sitten.
Vai tullut uudelle tasolle
jossa ei menneisyyttä
ei nykyisyyttä
ei yleensä aikaa.
Vaan ainoa tosi se
mitä olet todella
rakastanut.Joskus.
Aina.
Jos tämä on uni
en tahdo herätä
Jos tosi
minä joka olin sokea
olen alkanut nähdä.
****
Vaikenevien silmiesi
suljettujen huultesi takana
vieraat maailmat.
Tuntemattomat.
Kurkistan silmiesi ikkunoista:
mitkä huimaavat syvyydet
mikä merien myllerrys
mikä kuohujen kohina.
Laulamattomien laulujen
kuristava ikävä.
Älä
älä silmiä sulje
älä huulia avaa.
Unet kypsyvät kyllä
kun on se aika.
****
Haavoitettu mieli
kahlittu sielu
tunteet
itkut
teljetty
seitsemän padon taakse
lukittu seitsemällä sinetillä
Jos pato sortuu
kun pato murtuu
peittääkö tuhotulva
koko maiseman
pysyykö virta uomassaan
Padonvartioita vähän.
Sulkuportin avain hukassa.
Josa osaat olla lähimmäinen
jos jaksat rakastaa
ota paikkasi
ojenna kätesi.
Aikaa on hetki.
Tai silmänräpäys.
****
Usein sitä ennen ajatteli
että jos olisi ollut toisin
jo lapsuudesta alkaen.
Jo syntymässä.
Jo ennen syntymää.
Vaan olisiko mikään
paremmin?
Olisin eri ihminen.
Elänyt eri elämän.
En olisikaan tämä, Minä.
En istuisi nyt
tässä auringon hyväiltävänä
kädessä tämä kukka
pieni ihme
maailmankokoinen
en osaisi sitä ihastella
en rakastaa tätä hetkeä.
Ja sinä siinä -
missä olisitkaan.
****
Vuodet pelkistivät värit
Haalistvat
hiuduttivat pois
Jäi vain punainen
musta ja sininen
Sininen
syyskesän taivaan
ruiskukan vahva sini
Lapsuusmuiston sininen
Kaukaisten silmien sininen
Musta kuin multa
Musta kuin kaamosyö
Musta kuin silmieni tuska
kun naen murskana
kauneimman uneni
Punainen kuin
nuotion hiillos
Punainen kuin ruskon
kirjoittama rakkauslaulu
iltataivaalla
Punainen kuin veresi huuto
kun elämä kysyy
ja sinun vuorosi vastata.
(Maaria Leinonen)
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
5.2.2007
Etkö unta saa?
Sua valvottaa, jo kohta aamu sarastaa
Etkö unta saa? Yksinäisyys kun soittaa sydämmessä pirunviuluaan
ja luurangot kun kaapissa äityy kolistelemaan
Mä tahdoin karkoittaa ne pois olemattomiin,
ettei ne enää milloinkaan nousis kummittelemaan
kertosäe:
Mut siihen yksin pysty en
vaan rakkauttas tarvitsen
Tää musta yö mun kanssa jaa
niin huomenna tää kaikki ehkä on jo helpompaa
Ja yö kun aamuun liukenee
Vierellä sun
ei enää pahaa tee
Syliis rauhoitun
Etkö unta saa? Kun eilinen taas päälle käy ja kaikki epäonni sen
eessä kohoaa ja lailla vuoren tuijottaa
Mä tahdoin karkottaa ne pois, olemattomiin
ettei ne enää milloinkaan nousis kummitelemaan
kertosäe
Vierelläsi sun
Mä siihen rauhoitun
Vierelläs sun
on turvapaikka mun
(Yö)
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tähän
juuri tähän auringon pälveen
haluaisn istuttaa sinut
joka sanot:
Olen niin uupunut.
Peloissani.
Olen aivan lopussa.
Tässä istuisin viereesi,
kuuntelisin sinua,
sinä lintuja,
veden helinää,
puiden lempeää puhetta
Tässä luonto meidät hoitaisi,
Elämä armahtaisi,
Rakastaisi.
(Maaria Leinonen)
--------------------------------------------------------------------------------------------------------
"Kun elämässä
kaksin käsin
silmin korvin
yöt päiviä
päivät öitä
ja kodotin unet
unohdin laulut
Nyt kaksin käsin
tyhjää
ja korvin ja silmin
yöt unia
päivät öitä
ja kadotin kirjaimet.
Ja sanat
ja sanat
mihin pimeään
ne eksyivät?
Unimetsään
Tuulentupiin"
(Maaria Leinonen)
Varjoenkeli
Sillan päähän et vielä ihan nää. Linnutkin on oksillaan liian hiljaa.
Varo vaanivaa vaaraa. Se tauotta metsästää.
Jossain nytkin se jonkun kiinni saa. Kävele ihan varpaillaan. Pysy hiljaa.
Vaikka kuinka pelkäät, sulla ei oo hätää.
Olet turvassa niin kauan, kun uskot sua perässä seuraavan sun varjoenkelin.
Kerran paiskasit maahan. Kerran hylkäsit, heitit pois.
Yhden kerran se niin voi säikähtää, et hiipii pois varpaillaan. Ihan hiljaa.
Vaikka kuinka pelkäät, saatko vielä kerran sen leppymään.
Älä hylkää enää. Ethän enää?
Olet turvassa niin kauan, kun pidät tiukasti kädestä haavoitetun,
Pidät hengissä sun loukatun varjoenkelin
