Päivän pituus alkaa olla lyhimmillään. Vesisateita sateiden perään on ollut ja välillä saa ihmetellä nousiko se aurinko edes tänään. Onneksi lopultakin tuli pieni pakkanen joka kuivasi ilmaa ja tuo edes hiukan talven tuntua vaikkei lunta vielä olekkaan. Kynttilöiden polttamisen aika on taas tullut ja jotenkin koen tämän pimeän jakson vuodessa olevan se jota kaipaa ajallaan. Joskin kaipaisin myös kuumeisesti lunta, mutta on vain tyydyttävä siihen mitä tuolta ylhäältä annetaan. Pimeys antaa luvan levätä kiireisen ja vielä kiireisemmän syksyn jälkeen. Ah mikä onni ja autuus! On mukavaa katsella liekkien lepatusta ulkona olevissa lyhdyissä ja valoa jonka tuli saa aikaan. Ihmiset ovat vihaisia kuinka kaupat ja kaupallinen joulu vie joulumielen aloittamalla joka vuosi aikaisemmin ja aikaisemmin kaupallisuuden markkinoinnin. Itse en ole moista huomannutkaan. Kuka käskee olemaan siellä kaupoissa?

Toinen talvi uudessa kodissamme ja taasen on pienet siivekkäät ystävät saaneet ruokintapaikkansa. Iloksemme olemme saaneet havaita kuinka moninkertaiseksi lintujen määrä on vuodessa kasvanut. Joka päivä viemme lasten kanssa siemeniä ja pähkinöitä linuille. Sinitiaiset, hömötiaiset, talitiaiset ja töyhtötiaset on etsitty lintukirjasta. Ja kuinka makeita päkinät sitten onkaan linnuista!

Ilomantsin aidot oikeat metsät etsityttävät itseään ja onkin varminta suunnata suojelualueille niitä löytääkseen. Löysimmekin mukavan kierroksen koirien kanssa. Täysin lumettomassa metsässä pienessä pakkasessa ja auringon paisteessa tehty retki olikin oikein mieluisa ainakin itselle ja Maralle joka sai olla irti. Minni ja Leimu saavatkin taasen opetella hihnaelämään ja tällä kertaa oli näiden vuoro olla kytkettyinä.

Nautimme eväät Keltasilmän laavulla ja sainpa peräti muutaman kuvan triosta. Nuorimmainen tosin meinasi olla hieman virkeän sorttinen.. Leimun maha on alkanut kasvaa ja onkin viikossa tullut huomattavan paljon suuremmaksi verrattuna tavalliseen. Olemus on muutoinkin rauhoittunut ja onkin vahva ajatus siitä kuinka siellä pennut potkii masussa. :)

Minnin olemuksesta ei vielä näe päälle päin onko pentuja tulossa vai ei, mutta jotenkin on muutosta tapahtunut. Ehkä se jokin pieni muutos lantion seudulla? Parin viikon päästä Minnistäkin alkaa nähdä varmemmin onko pentuja masussa.. :)

Piemeys ja rauhallisempi elämän tahti on antanut myös aikaa koko perheen nuotiohetkiin ja retkiin. Marakin alkaa olla jo konkari näissä puuhissa..

Rauhallisesti joulua ja pentuja odotellen siis täällä Itsenäisyyspäivää vietetään. Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!