S. Mielikki Laikojen Lintu SM 2. VOI3 55pist.

Laikajärjestön Lintu Sm kisat pidettiin Toivakassa 29.8.09. Hyvissä ajoin laitoinkin ilmoituksen menemään kisaan, mutta tuomari pulan takia oli osallistuminen vaakalaudalla. Kiitos tätäkin kautta tuomareille jotka mahdollistivat meidän kaikkien kisassa olleiden koirien osallistumisen.

Ajomatka helteisessä elokuun illassa oli odotuksia täynnä. Metsässä voi sattua ihan mitä vain, mutta uskoin kovasti Minnin tekevän parhaansa. Kisapaikalla oleilu ja yöpyminen autossa pitkän matkan kera teki kuitenkin oman säväyksen toimintaan metsässä.

Ylituomarin puhuttelu alkoi 7.00 jolloin tarkasteltiin rokotukset, arvottiin maastot ja pidettiin juhlallisuudet. Metsään lähtö tuntui venyvän ja venyvän. Kärsimätön huokailu purkautui yhden jos toisenkin koiranohjaajan huulilta. Onhan se aikainen aamun hetki parempi kuin myöhäinen jo pelkästään lämpötilan vuoksi.

Lopultakin on viralliset osiot selvitetty ja ryhmät kasassa. Matkamme suuntautui Laukaata kohden jossa meidän oli määrä tavata maastoopas. Lopulta löytyy opaskin ja maastossa ollaan vähän ennen yhdeksää. Jopa kaksi tuntia liian myöhässä..

Oppaamme oli iloinen metsästyksen veteraani hieman huonon kuulon ja puheliaan luonteensa kera. Ajaessamme autoja parkkiin pyrähtää teeri parvi ojasta metsän puolelle. Lasken Minnin irti ja ensimmäinen lintu löytyykin pian. Lintu on vain niin kovin arka koska olemmehan joutuneet tulemaan jo pelkästään pois autoista.

Työskentely on 3 min päästä ohi linnun lennettyä kauas. Lähdemme tutkimaan maastoa ja etsimään muita lintuja. Koira on aivan tukossa. Haku oikeastaan onnetonta. Ilma lämpiää lämpiämistään lähes helteiseksi ja alkaa jo tuntua toivottomalta. Pyyn tuoksut tuo intoa koiraan ja viikon takaisesta viisastuneen ne on nyt mukana arvosteltavana. Hau-pyrähdys-hau-pyrähdys-hau-pyrähdys ja jonnekin kauas karkaa pyy.

Matka jatkuu ja aika alkaa valua vähiin. Viimeinen tunti on helteinen ja jo hieman epätoivoinenkin. Talviturkissa olevallakin näyttää olevan niin kovin kuuma.Erä on lähestymässä loppuaan kun Minni alkaa hakea sillä tavallisella vauhdikkaalla tyylillään. Nyt on hajuja. Viimeinen työskentely pyyn parissa alkaakin juuri ennen erän päättymistä ja sen päätyttyä on tämän kertainen koesuoritus ohi.

Matkalla autolle oppaan ja tuomarin kanssa keräämme pussillisen kanttarelleja ja  autolle päästyämme rojahtaa Minni voipuneena  kuljetushäkkiinsä lepäämään.

Matka koepaikalle voi alkaa ja tulosten odottelu. Helteinen ilma houkuttaa rantasaunaan jossa onkin hyvä huuhtoa hiet pois. Palkintojen jako koittaakin ajallaan ja vaikka hieman heikolta näytti metsässä niin kyllä me kuitenkin luokkatulos saatiin aikaan.

Tämän kertainen tulos toi meille SM hopeaa ja kun ajattelee Minnin tasaisen varmaa tulostasoa niin se ei ole ollenkaan häpeä.

Iloksemme tapasimme myös S. Tellervon eli Tellun Toivakassa. Tellu on Minnin sisko ja aivan äitinsä kopio. Luonne erinomainen ja Tellu tykkää haukkua hirviä pitkään ja sinnikkäästi. Nähtäväksi jää myös mitä kaikkea Tellukin saa aikaan isäntäväkensä kanssa tulevana syksynä.