Kaikissa vuoden ajoissa on se jokin juttu mikä tekee niistä hyvän. Talvessa parasta on ehdottomasti lumi vaikka lähipiiri onkin toista mieltä. Minusta talvi ei ole edes talvi ellei ole lunta. Pakkanen jos pysyttelee kohtuudella -20 kieppeillä niin se jo riittää talven määritelmään. Talven on nyt parhaillaan tehnyt kauniiksi kuuraiset ja tykkylumiset puut. Kaikki on kuorrutettu niin kauniiksi ja metsässä hiihdellessä on todella hiljaista. Pienet niin täydellisen kauniit lumikiteet kuorruttaa jokaisen puun jokaisen puun täydellisen kauniisti. Ja en voi lakata ihastelematta auringon nousuja ja laskuja jotka ilahduttavat aina uudelleen ja uudelleen. Lisäksi useimmiten juuri silloin kun muuten ei ole oikein hyvä olla.

Minni alkaa olla kohtalaisen pulskassa kunnossa.. Pennut potkivat topakasti joten ahdasta alkaa olla. Nyt vain odotellaan koska on synnytyksen aika.

Pentulaatikon väki alkaa elää Leimun nisän ulkopuolista elämää ja ensimmäinen lisäruoka annoskin on jos lähinnä sotkettu turkkiin. :)

Me mennään metsäsuksilla sinne minne halutaan eikä sinne missä on valmiit urat ja vakavamielinen meininki. Ei ole voiteista ja suksien merkistä niin väliä kun tuolla metsissä lykkii menemään koirien kanssa. Välillä saa kohtuu hurjatkin vauhdit kolmen kanssa..

Minni on nyt mammalomalla ja olemmekin Retun, Tuulin ja Maran kanssa testanneet uudet köydet ensin hiihtäen. Aluksi kaikki on uutta ja ihmeellistä ensin köysien kanssa ja sitten oman paikan kanssa. Mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa..

Eilen otinkin reen ja kolmikko pääsi kokeilemaan sen vetämistä. Menomatkalla oli jo pieniä etkiä jolloin koko komeus meni ilman kommelluksia eteen päin. Sain trion pysähtymään jalansijoilleen pari kertaa köysien selvittelyn ajaksi ja suunnatkin alkavat sujua paremmin. Joten ihan hyvin alkaa jo sujua meidän valjakkoajelut. :)