Työni on siinäkin mielessä mieluisa, että pääsen myös "eräilemään" nuorten kanssa. Pala Patvinsuota tuli tutuksi kierrettyämme Suomujärven ympärin. Jo niin kesäiseksi käynyt ilma käänsi selkänsä juuri ennen kauan sitten kalenteriin merkattua retkeä. Sateet onneksi laantui varsinaiseksi patikka päiväksemme, mutta raju tuuli oli seuranamme.

Aallot velloivat vaatopäinä Suomujärvellä, mutta polun mutkitellessa suurissa metsissä ei ympärillä raivoavasta myrskystä paljoa tiennyt. Järveen laskevien puoro/joki uomien varrella useat majava yhdyskunnat näyttivät asustelevan. Patoja ja pesiä loputtoman urakoinnin kera oli havaittavissa. Rentukat, mustikat, suokukat, lakat ja suopursut kukkivat valtoimenaan. Ellei menneiden päivien kylmät säät veroita satoa niin ainakin mustikoita näytti tulevan polun varrelle runsain määrin.

Mustikankukka meri.. :)

Suomujärven rannat ovat suurimmaksi osaksi hiekkaa. Vaikka ilma oli kolea ja tuulinen oli hiekkaa pakko saada kokeilla myös varpailla. Ihanasti vielä niin kylmä vesi virkistikin varpaita kun kaahlailin hakemaan vettä. Mieleen jäi itämään ajatus kuinka kauniina kesäpäivänä voisi matkata samoille hietikoille kalastamaan, melomaan ja uimaan. Olemaan ja nauttimaan kauniista kansallispuitosta.

Mesi oli uskollisena seuralaisena matkassamme. Viimeisellä tulipaikalla uni voitti maskottimme nopeasti meidän muiden käydessä antoisia keskusteluja. Vaikka osa seurueestamme olikin ensi kertalaisia jopa edes metsässä oli retkemme erittäin antoisa.

Ilma oli meille sopiva patikointiin, tulisteluun ja luonnon havannointiin. Elämän pohtimiseen niin omien valintojen kuin monen muunkin asioiden tiimoilta. Hyvä ruoka, sauna ja lettuset kruunasi päivämme.

Totesimme taasen kuinka kaikille tekisi hyvää välillä väsyä ns oikean fyysisen rasituksen tiimoilta. Kuinka silloin kun keho väsyy mieli tekee töitä tyhjentäen sitä kaikkea ylimääräistä mitä siellä onkaan.

Seuraava aamu valkeni sateisena. Välillä tuli lunta ja välillä vettä. Kotiin paluun aika. Täytyy lähteä, että voi palata. Uudet retket hietikoille helteellä ja keväällä suolle lintutorniin jäävät itämään mieleen. Ensi kerralla uusi pala Patvinsuota. :)