Illat alkavat hämärtyä aikaisemmin ja aikaisemmin. Syksy on jo kynnyksellä. Mesin äkillinen poismeno jätti ison tyhjän paikan. Jotenkin sitä vain aina odottaa kotiin tullessa pilpattelijaa vastaan. Mutta turhaa on odottelu. Onneksi on muistoja. Paljon koettua ja yhdessä elettyä. Syksy ja tulevaisuus erilaista ilman Mesiä. Mutta sellaista tämä elämä on..

Martsa meidän pieni lellikki on ottanut kasvu spurtin ja aikamoinen jässikkä on pennusta kasvanut. Saa nähdä milloin kasvuvauhti tasaantuu.. Kokoa alkaa kyllä olla jo ihan riittävästi.

Ei niin paljon surua ettei jotakin iloakin. Lähisukuun kotiutunut saksanmetsästysterrieri Hile hoitaakin nyt pienen koiran virkaa. Virkeä ja vikkelä Hile onkin aikamoinen vipeltäjä. :)

Leimu ja Minni on käynyt lonkkakuvissa ja tuloksetkin on saatu. Leimun lonkat on B/B ja Minnin lonkat A/A. :) Leimun silmät peilataan lähi aikoina ja jos ne kirkkaat niin lyödään lukkoon ensi vuoden pentue suunnitelmat! :)

Mesin poistuminen on vaikuttanut eniten Leimuun. Ensimmäinen retki ilman pomoa olikin perin pohjin uuvuttava vastuun painaessa pienen koiran hartioita. Piipitys ja haukkuminen on vähentynyt koska lauman vartiointi vaatii hieman enemmän panostamista yksinään. Retkemme jälkeen maistui unoset moottoriveneessäkin oikein makealta.. Mutta eiköhän tämä tästä.