Pakkanen toi mukanaan huurteiset tienoot ja auringon. Vesisateet ja synkkä pimeys on jäänyt taakse ja oikean talven tuntu on aivan lähellä. Mieli halajaa korkeille paikoille ihailemaan auringon nousuja ja laskuja. Paikkaa ei ole vielä löytynyt jonne koirien kanssa voisi mennä kameraa ulkoiluttamaan. Parppeinvaaran näkymät on kuitenkin saatavilla helposti ja kuinka kaunista siellä onkaan.

Tuuli laukkaa tuulispäänä. Koska uuden kodin löytyminen kestää on Tuuli muuttanut meille. Maran kanssa käytiinkin ulkoilemassa Tuulin kanssa ja kyllä pentu on armottoman hidas ja kömpelö Tuuliin verrattuna.

Mara testasi käytännössä kuinka kamalan vaikeaa avannosta on päästä ylös. Onneksi kohta oli turvallinen ja vettä vain nimeksi. Harmi ettei kuvissa ole ääntä sen verran surkeaa oli ulina ylös nousun aikana.. Heikon jää tilanteen vuoksi Minnikään ei ole päässyt metsään. Vasta viime päivien pakkaset ovat tehneet jäät kestäviksi. Joskin lähi lampien välissä olevat virtapaikat eivät jäädy milloinkaan kunnolla.

Leimun masu alkaa olla jo kohtailessa kunnossa. Niiinpä meillä jännitetäänkin joulun pyhät milloin ne pennut putkahtaa tähän maailmaan.. :)