Linnut pitävät metsässä omia teerenpelejään, mutta itse sain harvinaisia vieraita pääsiäisen alla. Siri ja Lumo tulivat näyttäytymään ja ihastuttamaan olemuksellaa luokseni. No, omat ihmiset olivat myös mukana ja ei lie vähäisin ilo ollut nähdä heitä. Olin ajatellut sieluni silmillä kuinka hienoja kuvia saisin sisaruksista Emäjoen rannassa kun aurinko paistaisi ja joki taustana. Tausta oli kyllä se mitä ajattelin, mutta sää hieman...hmmmm... Jotain aivan muuta. Jokin kova lumituisku oli ilonamme jonka ansioista tummat koirat tummassa taustassa eivät ole kovinkaan edukseen esillä.. Mutta hauskaa näytti olevan ja Mesikin reipastui seurasta jopa jo niin, että varovasti uskaltautui villikoiden mukaan.

Pää ja häntä, mutta kaksi koiraa.. Hyvin ovat kasvatettu ;) Mutta oikeasti olen äärettömän iloinen kuinka hyvin hoidettuja ja ihmisen koiria Siri ja Lumo on. Myös mieltä lämmittää se kuinka pentujen omistajat keskenään pitävät yhteyttä ja ennen luokseni tuloa olivat käyneet katsomassa Vihtori-veikkaa Kajaanissa.

Onni on oma porokoira.. :)

Ja vaikka pääsiäisen aika oli kylmää, tuulista ja sateista olen jo matkoillani nähnyt kaksi uutta alkua jotka söpösti samaan kuvaan mahtuivat. Pamsu ja krookukset.. Ei niitä olis saanut syödä, mutta ei kerrota kenellekään.