Päivä pitenee, sieltä se kevät tulee halusipa sitä tai ei. Moni taitaa silti odottaa innolla kevättä, valostuvia päivoä, hankia ja sitä kauneutta joka avautuu silmiemme eteen valoisuuden myötä. Malttamattomana odotan milloin äänet palaavaat metsiin. Etenkin ensimmäinen kukertelu on sitten se odotettu ääni jonka kuuleminen saa monenmoiset tunteet liikkelle.

Kaunis on talvinen Kainuun maisema katseltavaksi.

Kuvassa Ukkohallan  laskettelu keskus.

Tänään kävimme koirien kanssa metsässä jossa jokin aika sitten oli liikkunut joku jonka jälkiä arvuuteltiin. Kyseinen eläin oli Ilves ja tänään oli "kisuli" taasen palannut samoille jäljille. Mielenkiintoista oli luonnonkirjaa taas lukea ja jälkiä seurata. Välillä oli noussut puupinolle ja siitä jatkanut matkaa. Välillä jäljet katosivat, mutta ne löydettiin uudestaan.

Ensin Ronja ja Marko jäljestivät. Ihan vain koemielessä kuinka koirat reagoivat jälkiin. Ei ollut oikein innostunut jäljistä. En ala arvailemaan kuinka paljon eri ohjaaja vaikutti, mutta ei ne kiinnostaneet.

Siirryin Saran kanssa jälki jonolle ja alettiin jäljestää. Ja malliikkaasti meni vaikka itse sanonkin. Yhdessä kohdassa ilveksen jäljet sekottui jäniksen jälkiin ja siinä vähän arvottiin, mutta hienosti Sarkku löysi jäljet uudestaan. Jäljestimme n. kilometrin ja hyvän keskittyneen pitkän pätkän päätteksi otin Saran pois jäjiltä. Itse ei olisi millään malttanut lopettaa ja koirakin innokas. Vaan harjoitusta vain oli ja parempi lopettaa silloin kun hyvin menee. Olen erittäin tyytyväinen jäljestykseen ja oli hyvä kun saimme tilaisuuden jäljestää aitoja jälkiä. :)

Uudet kevättä kohden menevät kuvat löytyvät tästä: http://kuvablogi.com/nayta/248324/ eteen päin.