Tuulikin päivä oli ja meni eilen. Kaima on se joka pistää meitä mennen tullen yksi nolla tahtonsa mukaan. Hyväillen lempeästi tai sitten vähemmän lempeästi..

Käytimme pari viikkoa sitten Minniä ja Mesiä terveystarkissa. Minniltä peilattiin silmät jotka olivatkin säihkyvän kirkkaat. Mesiltä tarkastettiinki "täysrivi" eli, silmät, polvet, kyynäreet ja lonkat. Lonkissa olikin sitten se kökö juttu. Sieltä löytyi vasemmalta puolelta nivelrikko. Kennelliiton papereista näkee sitten lopullisen arvion tilanteesta, mutta kyllä rikon maallikkonakin näki. Toisaalta helpotus niin harmillinen kuin tapaus onkin. Selittää paljon Mesin äreää luonnetta jne.

Olo olisi aika paljon ilottomampi ellei meille sattumalta odottettaisi perheenlisäystä. :) Ensimmäisellä kerralla tehty valinta ei ollutkaan pitävä kun menin maanantaina ajan kanssa pentuja katsomaan. Mahonginvärinen pentu äänesti reippaasti jaloillaan ja antoi ymmärtää kuinka ainakaan hän ei tulisi meidän koiraksi. Kaksi muuta nakkua sen sijaan olivat kiinnostuneita ja näissä kummassakin oli sitä mitä etsin. Toinen vierailu keskiviikkona vahvisti päätöksen ja kuvan Nietosneito tulee nyt sitten hiihtolomalla laumaamme mukaan.  :)