Luonnossa on kaikkea parhaillaan. Kasvit kukkii, linnut sirkuttaa reviirejään, hirvet hoitaa vasojaan ja kesä kaunein ainakin vähä lumisin hetki ainakin on parhaillaan menossa.
Taitajan taipaleen iltalenkki osuudella aistit herkistyy ja kaikki arjen asiat huuhtoutuu sinne jonnekin kaus pois. Olen ja elän, tässä ja nyt. Käki kukkuu, ilma on lämmin ja kostea äskeisen sade kuuron jäljiltä. Kaatuneet puut majavan toimesta kertovat omaa tarinaansa. Kielot kukkii, lakka ja moni muu myös.
Kerään kielon, toisenkin. Saniainen sekaan, lakkaa, mustikkaa ja suovillaa. Imen itseeni ilmaa. Kuusi kasvaa uutta, kerkän suuhuni nappaan. Ajatuksissani kiitän kaikesta tästä, elämästä.
Ajatus kiitää, laulu sanoineen nousee pintaan.
Olen kyynelten meressä sukeltanut
Olen nähnyt nuo murheiden maat
Joista laulaja surustansa juopunut
Aiheita lauluunsa saa
Olen helvetin tulessa kärventynyt
Nahkaani vieläkin polttaa
Mutta veri on punaista suonissani
Vielä se virtaa se valtoimenaan
Sinä katsot mun silmiin kuin olisin mies
Jolla ei oo määränsä päätä
Myönnän tuskin mun järkeni kaikkea ties
Mutta sydän - se ei ole jäätä
Olen hengissä vielä ja ylpeäkin
Ylpeä kaikesta siitä
Vasten kuolemaa taistelen taisteluni
Ei se helpolla kaulaani niitä
Vielä ottaa se voiton
Mä ymmärrän sen
Kun on aikani mullassa maata
Sain lahjaksi elämän ihmeellisen
En hetkeekään pois heittää saata
Mutta luojani oi olen rakastanut
Olen rakastanut kaiken aikaa
Olen rakastanut taivaan sineä kai
Aamun usvaista outoa taikaa
Olen rakastanut sinun nauruasi
Olen rakastanut kyyneleitä
Minä elän ja kuolen sun edessäsi
Olen rakastanut aina meitä
Olen rakastanut illan hämärää
Kun on lumesta valkeat pellot
Olen rakastanut tätä elämää
Soikoon sille ne kauneimmat kellot (Yö, Hengissä)
Ja totta tosiaan, minähän olen hengissä. Ja rakastanut asiaa niin monta, rakastaen vieläkin ja ollen vieläpä ylpeä kaikesta siitä. Muisto nousee pintaan, muisto hetkestä jossa eräille nuorille soitin kyseisen kappaleen yrittäen antaa elämän energiaa, iloa ja valoa heille. Hymy nousee huulille, onhan kuitenkin oma valinta mitä muistoja kantaa mukanaan. Ja hetki on yksi niistä joka onkin säilyvä mielessäni kuin myös ihan tavallisen kesä illan lenkkikin. Voimauttavaa ja lepäyttävää yhdellä kertaa ja hyräillen kerään kimpun kukkasista kotiin.
Juhannus oli ja meni. Vietimme sen lasten kanssa hieman retkeillen:
Kommentit